Ette usko, mutta minä täällä innoissani sovittelen mammavaatteita päälleni ja odottelen INNOISSANI, että saan alkaa käyttää niitä! Huh, huh. Ei kuulosta toista lastaan odottavan mamman touhulta. Ensikertalainen on ennemminkin innoissaan tästä touhusta, koska ei vielä tiedä kuinka täydellisesti kyllästyy noihin kolmeenkymmeneen vaatekappaleeseen.
Odotan myös innoissani ensimmäistä neuvolakäyntiä, ensimmäistä ultraa, ensimmäisiä potkuja ja niin edelleen. Kai tämä älytön innostus johtuu siitä, että olen ensinnäkin odottanut tätä aika kauan. Ja toiseksi olen psyykannut itseni etukäteen nauttimaan jokaisesta hetkestä. Koska jos vatsassa oleva pieni alkio paljastuu tytöksi, luulen, että tämä on viimeinen raskauteni.
Mutta jos siellä onkin poika? Niin. Jos kirjoitan tätä blogia vielä vuonna 2020 saatte ehkä lukea, että meillä on jo neljä poikaa ja yritämme parhaillaan viidettä lasta. HAH HAH HAH! Älä koskaan sano ei koskaan...
Kuten olen jossain jo aimmein maininnutkin, olin hyvin huolissani KAIKESTA ensimmäisen raskauden aikana. Muutama päivä sitten kun alavatsaa väänteli, kysyin Haaveilijalta, pitäisikö meidän mennä varhaisultraan. Hän ei oikein sanonut juuta eikä jaata, kysyi vain onko se tarpeellista. Pohdin asiaa sitten sen illan ja yöllä päädyin siihen, että ainakaan tällä hetkellä en ole menossa.
Vauhtihirmua odottaessa kävimme vain kunnan tarjoamissa ultrissa, eli np- ja rakenneultrassa. Ja jotenkin minusta tuntuu, että muuhun ei ole nytkään tarvetta. Koska vaikka kävisimme nyt ultrassa, se ei estäisi mahdollista myöhempää keskenmenoa. Joten en tulisi ultran avulla saamaan minkäänlaisia vakuuksia, koska niitä ei ole olemassa.
Tiedän nyt paljon enemmän kaikenlaisista komplikaatioista ja uhista, joita raskauteen liittyy. Minun tapauksessani tieto ei lisää tuskaa vaan tieto antaa rauhan. Minulle epätietoisuus ja epävarmuus ovat pahimpia vihollisia. Ensimmäisessä raskaudessa meillä oli hyvin kokematon neuvolantäti, joka ei osannut vastata mihinkään kysymyksiin. Minulle jäi siis aina käynnin jälkeen epävarma olo. Se sitten kalvoi minua koko raskauden ajan.
Nyt kuitenkin tiedän paljon enemmän. Ja tiedän myös sen, että kun itse teen kaikkeni alkion hyvinvoinnin eteen, niin muuta en voi tehdä. Tässä pelissä ei jaeta "sinulla menee kaikki hyvin aivan varmasti" -kortteja. Eli ei auta kuin hypätä kyytiin ja nauttia kyydistä niin kauan kuin sitä riittää! Ja toivoa, että kaikki menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti